Kiinassa, kellomuseossa.

Keskimmäinen lapsistamme, Elias, on opiskelijavaihdossa Kiinassa. Tarkemmin sanottuna Tianjinissa. Hän lähti matkaan 1.syyskuuta ja on paikallisessa yliopistossa yhden lukukauden eli tammikuun loppupuolelle asti. Elias ja kaksi muuta turkulaista luokkakaveria ovat ensimmäiset suomalaiset Tianjinin teknisessä yliopistossa, jossa opiskelee 26 000 nuorta.
No mitäpä sitä äiti ja isä muuta kuin pakkaavat matkalaukkunsa ja lähtevät tapaamaan lastaan 🙂

Suomalaiset – men in black.

Suurimman osan matkasta vietimme Pekingissä, jonne pojatkin saapuivat viikonlopuksi. Ja hyvä oli kun tulivat; opittiin nopeasti paikallinen metrokulttuuri, ravintolakäytännöt ja tinkaaminen kaupoissa. Tuo viimeinen oli minulle yrittäjänä todella haasteellista – mutta kun mikään kujilla ja marketeissa ei ollut sitä miltä näytti, niin pakko se oli hyväksyä.

Ruoka oli sitä miltä näyttikin ja tosi hyvää!

Pekingin ankkaa Pekingissä.

Mihinkäs sitä kellokauppias menisi lomallaan muualle kuin kellomuseoon.
Pekingissä Kielletyn kaupungin muurien sisällä sijaitsee Kiinan entisten hallitsijoiden kelloista koottu museo. Upeita kelloja, monet ensisijaisesti kauniita koristeita. Kellojen koko vaihteli pikkuriikkisistä valtaviiin jätteihin.
Käynti  hiveli silmiä mutta oli myös opettavainen: En ollut aiemmin tiennyt kuinka paljon myös Englannissa ja Ranskassa on ollut kelloteollisuutta ennen ”Sveitsin nousua valtaan”.

Mielenkiintoinen maa. Mielenkiintoinen matka. Mukavaa oli tulla takaisin Suomeen. Ja töihin.

Ja vähän uuttakin…